Pettymyksen tuulahdus

Äitiyslomani alkoi tällä viikolla, mutta olo on jokseenkin tyhjä.. Ja hieman pettynyt. Työt on tehtynä taas joksikin aikaa ja nyt on aika valmistautua uuden perheenjäsenen tuloon. Mutta miksi oloni on sitten niin "tyhjä"? Syy on kaiken kaikkiaan todella pinnallinen ja tyhmä, mutta minkäs teet...

Tämä oli nyt kolmas kerta kun jäin äitiyslomalle, joka kerta eri työpaikasta. Kahtena aikaisempana kertana työkaverit ovat muistaneet minua viimeisenä työpäivänä jollakin pienellä vauvalahjalla. Ei millään isolla, mutta jotain pientä ajatuksella hankittua on paketista löytynyt.

Tälläkin kertaa olin leiponut kakun ja kutsunut lähimmät työkaverit iltapäiväkahville. Kahvit juotiin ja kakut syötiin.. Ja allekirjoittanut lähti tyhjin käsin kotiin aloittamaan äitiyslomaa. Tiedän, että tällaisesta ei saisi pahastua, mutta kotiin päästyäni multa melkein pääsi itku. Tuli sellainen olo, että mua ei arvosteta yhtään.

Olenko mä ihan superahne ja pinnallinen, kun odotin jotain pientä muistamista?!?

Sunnuntaitunnelmia

Sitteri saapui reilun viikon kuluttua, ja jo nyt tuntuu että hyvä ostos tuli tehtyä. Ohjekirjassa manitaan, että sitteriä on testattu 26 kilon painoisilla lapsilla mutta sitterissä itsessään oli lappu, jossa mainittiin jopa 60 kilon painoraja..! Tuo määrä tuntuu jokseenkin hurjalta, mutta ainakin tuo reilu 26 kiloa on tullut testattua ja hyvin on kestänyt. :) Uskon, että tuosta kalliista ostoksesta on hyötyä myös vauva-ajan jälkeenkin.

Tänään on rv 32+1 ja töitä jäljellä enää 3 viikkoa.. Huh miten nopeasti aika on mennyt. :)  Ja sitten kun vauva syntyy, aika tuntuu menevän vieläkin nopeammin...!

Kohta täytyy lähteä hakemaan vanhemmat lapset yökylästä, oli muuten herkkua nukkua viime yönä yli 9 tuntia.....!