Oi!

Sehän liikkuu! <3 Miten mahtavaa tuntea liikkeitä... Ekat liikkeet tunsin viime viikolla eli 20+ viikolla. Aika myöhään kyllä, kun kyseessä on jo kolmas lapsi, mutta olen muistakin tuntenut liikkeet vasta tosi myöhään. Istukka sijaitsee tuossa edessä ja se vaimentaa potkuja..

Mutta nyt fiilistellään taas.. :)

And it's a......

GIRL! Tai niin ainakin hoitaja veikkasi. Tyyppi ei oikein halunnut paljastaa totuutta sukupuolestaan, mutta tyttö oli hoitajan veikkaus. Joten jännityksellä odotamme tulevaa maalliskuuta, jolloin tyyppi toivottavasti saapuu maailmaan. Ellen sitten innostu menemään 4D-ultraan... En ole aikaisemmin raaskinut investoida ko. ultraan, mutta nyt vähän houkuttelisi... Tämä kun on viimeinen raskauteni ja toista mahdollisuutta tämän jälkeen ei enää tule. No, pitää laittaa mietintämyssy päähän ja tutkailla samalla tilin (lue: visan) saldoa..

Huomenna on jännä päivä!

Menemme nimittäin rakenneultraan. :) Toivottavasti tyyppi suostuu vilauttamaan sen verran jalkoväliään, että saisimme tietää tulokkaan sukupuolen. Olen kahdesta aikaisemmastakin muksusta halunnut tietää sukupuolen etukäteen, enkä meinaa toimia toisin tälläkään kertaa.. :) Fingers crossed, että ultrassa näkyy kaikki elimet ja raajat oikeilla paikoillaan! Sehän se tärkein on.

Omituisia eritteitä

Jos olet kovin herkkä lukemaan erilaisista raskaana olevan naisen eritteistä.. Please do not continue.

Kahdessa aikaisemmassa raskaudessa en ole kärsinyt valuvista eritteistä. Ekassa raskaudessa huomasin ehkä kerran vessareissulla, että vessapaperiin tarttui jotain ruskeaa mönjää. Tokassa raskaudessa näin tapahtui muistaakseni kaksi kertaa. Mutta tämä raskaus.. Huh heijaa. Alkuraskaudessa noita omituisia ruskeita viivoja tarttui paperiin harvakseltaan, enkä osannut niitä juuri pelätä.. Mutta nyt viimeiset pari viikkoa, lähestulkoon joka päivä, jollakin vessareissulla, sydän on tehnyt yhden ylimääräisen hypyn. Sinä viikonloppuna kun menin päivystykseen vessareissuilla paperiin tarttui suht reilustikin ruskeaa mömmöä sekä housuihin valui jotain vetistä vuotoa. Sauraalassahan sitten onneksi selvisi että kyseessä ei ollut lapsivettä, mutta pelästytti se silti.

Ja peräpukamat... Voih. Ekassa raskaudessa en muista kärsineeni niistä. Tokassa raskaudessa kärsin inhottavasta ummetuksesta, ja sen seuraukena myös näistä pukamista. Synnytyksen jälkeen nämä ongelmat kaikkosivat. Mutta tämä raskaus.. Ummetusta ei ole vielä kauheasti ollut, mutta pukamat ovat palanneet. Ja nyt vielä sillä tavalla, että jos joudun isolla hädällä oikein pinnistämään, huomaan pyyhkiessäni että paperiin tarttuu verta. Kiva kiva... Pitää varmaan tästä ongelmasta kysyä neuvolasta seuraavalla kerralla.

Mutta mitä seuraavaksi? Supistuksia???? Ei kiitos vielä....

Hankinta.

Ostin dopplerin.. Ja sydämensyke löytyi helposti. <3