Eka neuvola lusittu

Odottaessani pikkukakkosta neuvolakäyntejä oli todella vähän. Mutta nyt laki on muuttunut sillä tavalla, että käyntejä on uudelleensynnyttäjällä yhtä paljon kuin ekakertalaisella. No, mikäs siinä sitten. Käydään näyttäytymässä tihuaan.

Mitään sen kummempaa uutta tietoa en ekalla kerralla saanut. Sokerirasitukseen joudun aikanaan, sen verran korkea oli tuo BMI. Mutta sen jo osasin aavistaa. Seuraavan kerran onkin edessä muutaman viikon päästä ultra. Jännää.. :)

Mmmmmm.... Suklaata.

Kaksi edellistä lastani on lähestulkoon kasvatettu suklaalla. Siis heidän ollessa vatsassani. Tämä raskaus on ollut tähän asti siitä kummallinen, että mun ei ole tehnyt laisinkaan mieli tuota ihanaa herkkua.. Kuvotus on ollut päällä lähestulkoon koko ajan, joten kaikki raikkaat ruuat ovat menneet paremmin alas.

Mutta tänään. Nyt alkoi tehdä suklaata. Ja sainhan mä sitä myös, kun mies kävi kaupassa. Nyt ovat muksut nukkumassa ja äireellä on aika avata tuo ihana sininen kääre.. Ja voi kun oli hyvää.. :)

Neuvola varattu

Ultran jälkeisenä päivänä sain yhteyden neuvolaan. Ensimmäinen aika on puolentoista viikon päästä, eli maanantaina 26.8. En haluaisi kertoa vielä töihin tästä raskaudesta, joten pistää hieman miettimään että millä verukkeella tulen töihin silloin vasta reilusti yhdeksän  jälkeen... No, kaipa sitä jotain keksii. Pahimmassa tapauksessa pitää sitten kertoa omalle esimiehelle. Pelkäänpä vain, että vaikka kuinka vannottaisin häntä olemaan hiljaa asian suhteen... Juttu leviää. Ja sitä en tahdo.

No, mielenkiintoista joka tapauksessa mennä kuuntelemaan, että millä tavalla raskaudenseuranta ja ruokasuositukset ovat muuttuneet muutamassa vuodessa.. Esikoisella ja juniorilla on ikäeroa kaksi vuotta, ja jo siinä ajassa oli tapahtunut muutoksia. Mielenkiinnolla odotan. =)

Mitäs siellä ultrassa näkyikään?

No yksi pikkuinen sykkivä sydän. <3 Tyyppi oli hieman ujolla tuulella (ja mulla kohtu omituisesti kallellaan), et ei meinattu saada häntä kuviin laisinkaan. Lopulta kaikkein paras kuvakulma saatiin ihan vatsan päältä ultraamalla. Ikää Tyypillä on tällä hetkellä 7+1, eli aika lailla juuri neviikot mitä olin ajatellutkin. Päivä sinne ja toinen tänne, tarkan pituuden mittaaminen näillä viikoilla on aika hankalaa...

Mutta pääasia on, että Tyyppi oli hengissä! Nyt voin ainakin hieman hengähtää ja soittaa huomenna neuvolaan.. :)

2 yötä..

ultraan on.



Ja huh, että voi jännittää.

Väsymystä, kuvotusta, aristusta..

Mutta ei oksennusta. Olen nyt neljättä kertaa raskaana, ja kertaakaan en raskauksien aikana ole oksentanut. Kuvotusta ja pahaa oloa olen kyllä kokenut joka kerta, mutta herra vessanpönttöä ei ole tarvinnut halailla. Muutenkin on ollut aina vähän sellainen anteeksipyytävä olo, kun kaverit kertoilevat karmeista pahoinvoinneistaan. Eräskin ystäväni on esimerkiksi molemmissa raskauksissaan joutunut oksentelun takia sairaalaan ja tiputukseen. "Jaa mitäs mulla.. No, vähän on tuo selkä vihoitellut...." :/

Myöskään sairauslomalla en ole ollut päivääkään raskauden takia. Kop kop. Koputetaan puuta...

Selvisinkö säikähdyksellä?

Taisin selvitä.. Tai ainakaan viikonlopun episodin jälkeen paperiin ei ole vessareissujen yhteydessä tarttunut mitään sinne kuulumatonta. Kuvotus jatkuu edelleen ja uutena oireena ovat tulleet aristavat tissit. Ja maha tuntuu olevan yhtä turpea kuin olisin jo kuudennella kuukaudella raskaana.. Huoh. Mitään turhan kiristävää on turha ajatellakaan laittavansa päälle.

Toivottavasti nämä oireet tarkoittavat vain sitä, että tuolla mahassa on oikeasti elämää. Maanantaina iltapäivällä on ultra, joten sinne saakka pitää elää jännityksessä. Toki kaikkea voi tapahtua senkin jälkeen, mutta ei maalailla piruja seinille...

Jännitystä edelleen ilmassa..

Hanat eivät olleet auenneet yön aikana, ja sitä rusehtavaa mönjää on tullut tänään parilla vessareissulla pyyhittäessä. Pikkuhousunsuojan olen laittanut, mutta ainakaan sinne asti ei vielä ole mitään tullut. Pohdin tuossa jo, että aikaistaisinko varhaisultraa viikolla, mutta enpä taida kuitenkaan.. Jos tuomio on tullakseen, ei se siitä viikon aikana miksikään muutu.. :/ Huoh....

Edit. Klo 23:23.
Mitä pidemmälle iltaa ollaan menty, sitä harvemmin on enää tullut "löydöksiä". Selvisinköhän pelkällä säikähdyksellä? Ultrassa asia viimeistään selviää, mutta nyt näyttää ihan hyvältä.. I cross my fingers and go to bed. Öitä.

Pelästys.....

Huomasin tänään illalla vessassa käydessäni pientä rusehtavaa vuotoa valkovuodon joukossa.. Ei kai tää helvetti taas enteile keskenmenoa....?!?!? Voi v...tun v...ttu.... :( Väsymystä on edelleen, samoin kuin pientä kuvotusta, mutta toisaalta myös omituista juilintaa vatsassa... Fuck.

Nyt niitä tarrasukkia ja jesaria matkaan pikkuinen!!!!!

Uskallanko?

Kukaan bloggaava naishenkilö (ja miksei mieskään) ei varmastikaan ole välttynyt törmäämästä A Beautiful Body -haasteeseen. Haasteeseen vastaaminen luonnollisesti houkuttelee, mut en ole laisinkaan varma että uskallanko... Kirjoitan tätä blogia ainakin vielä toistaiseksi täysin anonyyminä, joten mitä haittaakaan siitä voisi olla...?

Oma kroppa ja sen muuttuminen raskauksien aikana ja niiden jälkeen on ollut hämmentävää. Olen aina ollut pienesti pyöreä, mutta raskauksien jälkeen ylipainoa on jäänyt ihan "mukavasti", höystettynä komeilla tiikerinraidoilla niin vatsassa kuin reisissäkin. Näiden paljastaminen julkisesti tuntuu... Hurjalta. Mutta ehkä minäkin rohkaistun...